Hevoset-messut 6.-7.4.2024
Voit käyttää haussa asteriskia *
Salasana unohtunut?

Oiva
RotuSuomenhevonenSukupuolioriReknroTt 512, Tt 679, Tt 768, Tt 786, (Raatikaisen)
Syntynyt1875MaaSuomiEmälinja
Säkä152 cm Värinokirt
KasvattajaRaatikainen Matti, mylläri/vuokraaja, ViitasaariOmistajaRaatikainen M, mylläri/vuokraaja, Viitasaari, Suomi (1881-1885)
Ennätykset51,3StartitVoitto- ja sija%Voittosumma
SiirtohistoriaJälkeläisluokkaJälkeläiset33 jälkeläistä
Muuta"Oivan kerrotaan Suomen raviurheilukalenterissa isän puolelta polveutuvan taviniemeläisistä ja emän puolelta fürstenbergiläisistä, jotka kummatkin sanotaan olleen vierasta alkujuurta." (Hevoshoitolehti 6/1914)

"Ulkomuodoltaan oli kokonaan vierasverisen hevosen kuva. Matti Raatikainen kertoi minulle Kuopiossa 1882, kilpa-ajoissa, Oivan sukuperästä, että hän aikanaan oli rovasti Otteliniltä Kaavilta, ostanut Oivan emän, jonka Ottelin taas oli ostanut 1865 Enossa kuolleen pastori J. H. Gustafssonin perillisiltä (luultavasti Kaavin silloiselta nimismies Gustafssonilta), joka oli poikamiehenä kuolleen papin isä. Oivan isän oli Raatikainen ostanut Maaningalta. Ukko Istolaisen tiedon mukaan, oli tuo Oivan isä Taviniemen sukua ja sen emä luultavasti siihen aikaan Enossa viljemmillään löytyvää, joko Sperankan tahi Fürstenbergin sukua, sillä niitä ajanhenki ja silmä silloin vaati, jota paitsi Oivan ulkomuotokin sitä ehdottomasti vakuutti." (Muistelmia, kirj. J. Kock, Hevoshoitolehti 4/1915)

"Rajupäinen ja vihainen, mutta erittäin hyvä maantiehevonen ja kuulu juoksija" (Maatalous 9/1929)

"Oivan kerrotaan olleen erikoisen kovarakenteisen ja tarmokkaan oriin, mikä jo verrattain nuorena tuli vihaiseksi - ainakin isännälleen.

..

Oivasta, tuosta sen ajan ihmehevosesta, kerrotaan monia juttuja, joista tässä muutamia: Ori, vaikka oli kovin vihainen, ei vihoitellut lapsille. M.m. hiljattain kuollut viitasaarelainen hevoskasvattaja Einari Sarlin kertoi, että Raatikainen, kun oli hyvä ystävä Sarlinin isän, lukkari Sarlinin kanssa, kävi Raatikainen Sarlinien maatilalla Kokkilassa usein vieraisilla ja kun hän saapui taloon ja sitoi oriinsa tavallisesti ruokakellon portaisiin, tuli sisälle ja sanoi nuorelle poikaselle Einarille: 'Mene ja riisu ori talliin, mutta älä anna sille ohrajauhoapetta'. Poikanen riisui hevosen ja vei talliin, ilman että ori olisi vähääkään vihoitellut. Erään kerran renkipoikanen oli Oivalla mudan ajossa ja isäntä käveli työmiehiänsä katsomaan, jolloin poikanen oli korjailemassa oriin epäkuntoon joutunutta rinnustinta. Ori kun huomasi lähestyvän isännän, suuttui heti niin, että tarttui poikaa turkista, joka oli isännän vanha turkki, kovasti kiinni, mutta vilkas, nokkela poikanen pujahti turkin sisältä pois ja kun isäntä huomasi tilanteen, käveli takaisin, jolloin ori rauhoittui ja poika pääsi jatkamaan työtään.

Joskus kun Raatikainen lähti kilpa-ajomatkoille, täytyi olla oma tamma saattamassa yhden majatalovälin. Muutaman kerran kerrotaan Oivan äkämystyneen Hämeenlinnan suurten orikilpailujen aikana niin kovin, että täytyi ajaa riisumatta Hämeenlinnasta Viitasaarelle, joka on pitkä taival 'yksissä valjaissa' ajettavaksi.

Joskus kun Raatikainen ajoi kirkolle kotoansa noin parinkymmenen kilometrin matkan, oli ori niin pahalla päällä, että omistajan oli katsottava sellainen paikka, että sai hevosensa kiinni takaapäin ohjaksista, sillä etupuolelle ei ollut menemistä. Kerran oli Raatikainen Oivallansa kirkolla lumettomien syysjäiden aikana ja viipyi siellä asioillansa myöhäiseen iltaan. Oli selkeä, mitä kaunein kuutamoilta. Keiteleen Pihkurin selän jää oli peilikirkas ja Oiva loistavalla menotuulella. Siinä kun omistaja antoi oriinsa ottaa pieniä spurtteja ja ihaili mielessään sen suurta menohalua ja kovaa ravivauhtia, huomasi hän, kuun kirkkaassa valossa, kuinka kookas koira, taikka joku muu sen näköinen eläin koetti pyrkiä liukasta jäätä suuren selän yli saaresta mantereeseen. Raatikaisessa heräsi uteliaisuus ja hän antoi Oivansa ottaa täyden vauhdin ja pian pääsikin niin lähelle iljan jäätä lipsuttavaa eläintä, että tunsi sen suureksi ilvekseksi. Silloin käänsi hän Oivan täydellä vauhdilla ilvestä kohden, jonka kynnet eivät pitäneet peilikovan jään pinnassa. Pian oli ilves saavutettu ja koirillekin ennestään vihainen ori mielellänsä ramppasi eläimen tainnoksiin ja niin sai Raatikainen saaliikseen kauniin papumus ilvestaljan ja vielä hyvän tapporahan päällisiksi. Nyt vielä silloin tällöin Keski-Suomalaisissa hevosissa ilmenee Oivan sukua, tuon teräksisen ihmehevosen. Tästäkin hevosesta, sen tarmosta ja kestävyydestä kun kuulee juttuja, niin ei yhtään ihmettele, että suomalaisen kansanmiehen mieleen on jäänyt ihailu ja kaipaus hyvälahjaista hevosta kohtaan. Emme saisi sitä kaipausta aliarvioida suomalaista hevosta jalostaessammekaan." (Hevostalous 8/1939)
Onko tiedoissa puutteita tai korjattavaa? Jätä palaute
suomenhevosori
(Raatikaisen, Viitasaari)
FIN

sh
    
 
  
 
   
 
  
 
    
 
  
 
   
 
  
 
suomenhevostamma
(Enosta tuotu)


sh
    
 
  
 
   
 
  
 
    
 
  
 
   
 
  
 
Sukutiedot
Sukusiitosaste0.000 %Täysiä sukupolvia-1Kauimmainen sukupolvi1
Yhdistelmät
Lisää tälle kuva...
Lisää tälle kuva...