Voit käyttää haussa asteriskia *
Salasana unohtunut?
 

DMRT3

Veikko
RotuSuomenhevonenSukupuolioriReknroTt 220
Tt 665
Tt 741
Tt 766
Syntynyt1871MaaSuomiEmälinja
Säkä147 cm Värirt, sek
Kasvattaja(Kankaanpään torppa, Keuruu)OmistajaKiuttu F., kauppias, Hämeenlinna, Suomi
Fabritius E., Myrskylä, Suomi (1876-1879)
Ennätykset46,4-5.41 (3 v.)StartitVoitto- ja sija%Voittosumma
SiirtohistoriaJälkeläisluokkaJälkeläiset17 jälkeläistä
Muuta"Tampereen näyttelyssä 1884 jäi se äänestettäessä 1 äänen enemmistöllä vaille I palkintoa. Moskovan suuressa näyttelyssä 1882, samoin Turussa 1881 Veikko palkittiin II palkinnolla. Veikon omisti vuosina 1876-1879 E. Fabritius Myrskylästä ja siitä lähtien kauppias F. Kiuttu Hämeenlinnasta. Veikko oli aikansa tunnetuimpia juoksijoita, sen ennätys 3 virstalla oli 5,41. Ori osallistui lukuisiin kilpa-ajoihin, voittaen mm. 8 I-palkintoa."

"Samana vuonna (1882) kukisti sen (Pamauksen ennätyksen 5.45) kauppias F. Kiutun Hämeenlinnasta ori Weikko. Tuo pikkuinen raudikko ori, joka oli aikaisemmin tunnetun Jaakko I:n poika, oli jo vuodesta 1876 hyvällä menestyksellä joka vuosi ottanut osaa kilpailuihin, juosten kerran 6 minuutissa 3 virstan radan. Turussa maaliskuun 4 p:nä juoksi se hyvällä radalla ja erinomaisen ilman vallitessa tuloksen 5.41. Tällaista rekordia siihen aikaan tuskin voitiin uneksiakaan, jonka todistaa sekin seikka, että Weikko sai kunniasijallaan olla useita vuosia. Vuonna 1883 esiintyi Kiutun Weikko taas kunniakkaasti saaden sekä Hämeenlinnassa että Waasassa I palkinnon." - Suomen urheilut -kirja, Wilskman 1907

"Jaakon ehkä tunnetuin poika oli Keuruulla syntynyt rautiaan päistärikkö ori Veikko Tt 220. Kankaanpään torpassa vuonna 1871 syntynyt ori osoittautui jo nuorella iällä hyvät juoksijanominaisuudet omaavaksi hevoseksi. Suomen Urheilulehden mukaan 'Veikon hyvät juoksunlahjat huomattiin jo varsana, jonka tähden hevosmiesten rupesi tekemään mieli sitä. 3-vuotiaana siitä jo Jyväskylän markkinoilla tarjottiin 1 500 markkaa, mutta omistaja, köyhä torppari, ei kiirehtinyt sitä myömään. Pari kuukautta myöhemmin hän sai oriistaan 2 00 markkaa, joka siihen aikaan niin nuoresta hevosesta oli tavaton hinta.' Vuosien 1886 ja 1887 Ravisportin kalenterissa eläinlääkäri Ludvig Fabritius vastaavasti kuvasi Keuruulta lähteneen juoksijasuuruuden alkuvaiheita runolliseen tapaan:

Torpassa jylhän takamaan on huono tallinen,
mi tuskin tarjoo suojaakaan viimalta tuulien.
Täss' asunnossa kurjuuden tok' suurt' on saanut ilmoillen.

Lie orivarsa, luulisin, torpalle suurta, vai?
Sen pulsk' ol' emä, kuitenkin palkinnott' elää sai.
Tok' löytyi mainett' isästäin ehk' ilman loistoa se jäi.

Sill' Jaakko ensimmäiseks' sen jo isää kutsuttiin.
Tuo tapa kuninkaallinen on ollut ainakin,
nimeensä liittää numeron, se hevostenkin lupa on.

Näin eli Veikko - nimen tään sai varsa nuorena,
ei karvalt' ollut kaunis hän, se pitk' ol', kankea.
Hän kontiolta mallikseen sai karvan värin turkilleen.

Kuin torpan varsa aina, niin ol' tääkin muodolleen:
vain luu ja nahka hälläkin, mutt' lihaa hiukkasen.
Tok' loisti toivo katseestaan, ol' jalo veri suonissaan.

Ei raskas ollut ruumiinsa askelta ottamaan.
Hän tottui juoksuun, jommoista vain harvoin tavataan.
Nyt muuan, varsan nähtyään, sit' ostaa tahtoi mielellään.

Hän kohtuuhinnan tarjosi ukolle varsastaan,
vaan ukko tuohon tuumaili: Ei kiirett' ollenkaan,
sill' aik' on rahaa; varsalla en ajanutkaan viel' oo mä'.

Siis Veikon selkään valjahat ja nytpäs koittamaan,
vaikk' ol'kin huonot ajajat, tok' juos' se joutuisaan.
Nyt vasta ukko oivaltaa, ett' isääns' ori muistuttaa.

Ol' markiinat Jyväskylän, hän sinne Veikon vie.
Kolm' vuotiaasta enemmän kuin tavallista lie
hän sai puol'toista tuhatta se kaupp' ei ollut hullua!

Vaan hinta, yhä kohoten, par' kuuta myöhemmin
jo nousi kahteentuhanteen, ja nytpäs huudettiin:
Kas sepäs vasta kauppa on, tuo hint' on aivan tavaton.

Veikko kilpaili 1870- ja 1880-luvulla Myrskylässä Ernst. Fabritiuksen ja sittemmin hämeenlinnalaisen kauppiaan F. Kiutun omistuksessa, ja ori saavutti valtion ravikilpailuissa useita ykköspalkintoja. Ori oli myös 1870-luvun ja 1880-luvun selvästi nopein suomalainen hevonen Turussa talvella 1882 juoksemallaan ajalla 5.41,0/3270 metriä. Yksikään hevonen ei ollut ravannut aikaisemmin kolmen virstan matkaa yhtä lujaa. Ennätysjuoksunsa myötä Veikkoa pidettiin useamman vuoden ajan 'Suomen ravikuninkaana'."
-- Mikko Korpela: Hevosia hyviä, rahoja kuin jyviä - hevoshistoriaa Keski-Suomesta
Onko tiedoissa puutteita tai korjattavaa? Jätä palaute
Jaakko
Tt 118
trt 147 cm s. 1864 FIN
56,6
sh
   
 
  
 
suomenhevostamma (ostettu Tampereelta)


sh
  
 
  
 
suomenhevostamma
(Kankaanpään, Keuruu)


sh
   
 
  
 
   
 
  
 
Sukutiedot
Sukusiitosaste0.000 %Täysiä sukupolvia1Kauimmainen sukupolvi2
Yhdistelmät
VeikkoVeikkoLisää tälle kuva...
Lisää tälle kuva...
Kaikki kuvat (2 kpl)