| Näyttely, Pietari 15.5.1898 | ||||||||||||||||
| Wuoksi nro 64, 7.6.1898: "Että tulos venäläisten palkintuomarien arvostelusta Suomen hevosista oli kokonaan toisenlainen, kuin mitä useat meikäläisistä hevosmiehistä olivat odottaneet, siitä kannattanee hieman puhua. Maassamme on, kuten tunnettu, kaksi eri suuntaa vallalla, kun on kysymyksessä hevos- tai karjarotumme jalostaminen ja parantaminen. Toinen suunta vaatii, että eläinrotujemme jalostamiseksi on käytettävä eteviä ulkomaisia rotuja, joita risteyttämällä kotimaiseen rotuumme asadaan tämä parannetuksi. Toinen suunta vaatii, että kotimaisesta rodusta ovat parhaat eläimet valittava siitoseläimiksi, eikä kotimaiseen rotuun saa sekoittaa yhtään vierasta verta. Tämän jälkimmäisen suunnan ovat nähtävästi venäläiset palkintotuomarit katsoneet ainoaksi oikeaksi ja sen mukaan palkinnot jakaneet. Ja siinä ovat he mielestämme menetelleet ehdottomasti oikein. Tällainen arvostelutapa se onkin vaikuttanut, etteivät upeat maassamme tähän asakka parhaana pidetyt juoksijat saaneet mitään palkintoa. Niinpä tälläh haavaa maame juoksijoista nopein, Vihuri, on jäänyt palkinnotta. Paitsi palkintotuomareita, niin melkein kaikki muutkin näyttelyssä käyneet venäläiset hevostuntijat ovat hyväksyneet sekoittamattoman siitoksen. Muuten niin ihailtiin toden totta hevosiamme suuresti. Ja jos joskus moittivasti jotakin näyttelyyn tuota hevostame arvosteltiin, niin tapahtui se yksinomaan sen vuoksi, että hevonen ei ollut puhdasta, sekoittamatonta suomalaista rotua. Ottakoot siitä oppia ne hevosmiehemme, joiden päähän vielä ei ole mahtunut, että ainoastaan puhtaita suomalaisrotuisia hevosia on käytettävä siitoseläimiksi hevosrotuamme jalostettaessa ja hyljättävä ulkomainen risteyttämistapa, jolla ei saada aikaan muuta kuin ruma ja meidän oloihimme sopimaton hevosrotu, jota emme saa kaupaksi Venäjälle, josts kuitenkin paras kauppapaikka meidän hevosillemme on. Ja ainahan tavara kaikesta kaupasta on saatava ostajan mielenmukaiseksi. Näyttelyssä ihmettelivät monet venäläiset hevoskauppiaat sitä, että hevoset olivat viime aikoina paljon suurentuneet. Tätä eivät monetkaan pitäneet hyvänä esimerkkinä. Kaihottiin suuresti noita pienikokoisia, virkkuja, luonteeltan taipuvaisia, nopeajuoksuisia ja tavattoman kestäviä hevosia, joita venäläiset hevoskauppiaat nimittävät "shwedkoiksi", ja jotka markkinoillamme ovat niin haluttua tavaraa Venäjälle vietäväksi. Suomalaisista hevosnäyttelyistä ja kilpa-ajoista on näitä hevosia kokonaan alettu hylkiä ja siten ihan kuin tappaa sukupuuttoon. Ja kuitenkin ovat nämä hevoset kuten sanottu kestäviä ja vähään tyytyväisiä ja tekevät puolella sillä ruoalla, minkä suuret konkarimme, joksi eräällä taholla koko hevosrotuamme tahdottaisi saada muuttumaan, tarvitsevat, tämän työn ja useinpa enemmänkin, kuin nämä viime mainitut. Senpätähden kuuluikin näyttelyssä kehoituksia pysyttämään suomalainen rotumme ennallaan eikä ruveta sitä ulkomaisten hevosten kautta suurentamaan ja heikontamaan. Syyksi siihen, että palkintojen jako suomalaisille hevosille Pietarin näyttelyssä kävi, niin kuin se kävi, sanovat he hevosmiehistämme, jotka suosivat risteyttämällä jalostamistapaa, että palkintotuomarien oli muka mahdotonta siinä vähässä ajassa, mitä heillä oli käytettävänä hevosia arvostellessaan, keretä tutustua hevostemme historiikkiin ja arvostella hevosiamme oikein ja sattuvasti. Myöskin sanovat he, että tällä haavaa se on muoti, joka vaatii hevoset pieniksi ja sen vuoksi muka etupäästä pieniä hevosia nyt palkittiin. Me puolestamme olemme sitä mieltä, että palkintolautakunta Pietarin hevosnäyttelyssä on menetellyt vallan oikein jakaessaan palkinnot niin kuin ne on jakanut. Se on oivaltanut, mitä monet meidän muka suurista hevoskasvattajistamme eivät tajua, että tuollaista ryssäläistä lomowoi-hevosta ei meidän hevosistamme koskaan voi tulla, vaikka niitä kuinkakin risteytettäisiin. Se on myös oivaltanut, että maailman kuuluiksi juoksijoiksi meidän hevosistamme ei myöskään ole, eikä niistä niitä tule. Ja sen vuoksi on lautakunta palkinnut sellaiset hevoset, jotka ovat siitetyt ja kasvatetut ainoan oikean periaatteen mukaan, sen nimittäin, että puhtaasti suomalaisrotuisista hevosista parhaat käytetään siitoseläimiksi ja rotu siten omasta itsestään ja omasta keskuudestaan valituilla elukoilla jalostetaan. Ottakoot tästä oppia hevoskasvattajamme, siitä on vastaisuudesta varmaankin oleva heille hyötyä enemmän kuin, jos koettavat suomalaisesta hevosesta muovailla puolivenäläistä tai puoliarapialaista konkaria ja ruoan tärvelijää." Tampereen Sanomat 7.6.1898: "Pietarin hevosnäyttelystä kirjoittaa kirjeenvaihtaja mm. seuraavaa: Hieman herätti kummastelua, kun usealtakin taholta kuuli erittäin suosiollisia lausuntoja annettavan n.k. ”schwedki” hevosista, s.o. meikäläisistä pienistä maatiaisrotuisista hevosista, joista meillä viime aikoina on koetettu kaikin voimin päästä. Venäläisten lausunto kuitenkin varsin vähän ihmetyttää sitä, joka tuntee mihin nuo pienet vilkkaat hevoset kelpaavat ja kuinka ne kestävyydessä usein nolaavat kookkaammat veljensä. Näin on myös ymmärrettävissä kuinka esim. voimakas, komea kruununori ”Alku”, jonka suomalaiset melkein yksimielisesti tunnustivat näyttelyn parhaimmaksi hevoseksi, töin tuskin otettiin viimeiseenkään luokkaan. Tätä ja monta sen tapaista hevosta tarjottiin liian rotevasti. Tällä perustuksella olisi odottanut, että pieni terhakka ”Lippari”, joka näyttelykomitean mielestä olisi ollut sopivin näyttää Majesteeteille, olisi löytänyt armon palkintotuomarien silmissä, mutta eipä niinkään, Lipparia epäiltiin sekarotuiseksi araapialaiseksi ja niin sekin hylättiin. Moni pulska kruununori jäi palkinnotta samoin kuin hra Collinin oivallinen tamma ”Ismo”, kun toiselta puolen varsin keskinkertainen tamma yleiseksi hämmästykseksi korotettiin ensimmäiseen luokkaan. Omituisuutena on mainittava, että kaikki palkinnon saaneet hevoset olivat raudikkoja. " | ||||||||||||||||
Kaikki kuvat (36 kpl) | ||||||||||||||||
| Hevonen | Palkinto | Pisteet | Säkäk. | Lautask. | Muuta |
|---|---|---|---|---|---|
| Aina 119 Turun Hippos | I, hopeamitali, valkea nauharuusu, 50 ruplaa | ||||
| Aino 10 Uudenmaan Hippos | pronssimitali | ||||
| Alku ro Loppi | III, punainen nauharuusu | ||||
| Eno ro Taivassalo | II, sininen nauharuusu | ||||
| Heimo 148-VS | I, hopeamitali, valkea nauharuusu | ||||
| Hippos 124 | I, valkea nauharuusu | ||||
| Jalo (Pitkäsen, Sortavala) | I, valkea nauharuusu | ||||
| Jukka (J. Karjalaisen) | III, punainen nauharuusu | ||||
| Jymy (Koskullin, Viipuri) | II, sininen nauharuusu | ||||
| Kurre ro Lapua | II, sininen nauharuusu | ||||
| Lahja 116-EK | II, sininen nauharuusu | ||||
| Lahja Tt 640 | I | ||||
| Lahja ro Kaavi | I, kultamitali | ||||
| Leivo (Louhisaaren kartanon, Askainen) | III, punainen nauharuusu | ||||
| Lilla 56 Tammelan Hippos | pronssimitali | ||||
| Lykky 131-VS | III, punainen nauharuusu | ||||
| Lysti 280 | I, valkea nauharuusu | ||||
| Netta II 411-EP | II, sininen nauharuusu | ||||
| Olki 124 Turun Hippos | I, hopeamitali, valkea nauharuusu, 50 ruplaa | ||||
| Oppi 91 Turun Hippos | II, sininen nauharuusu | ||||
| Piiu 28 Uudenmaan Hippos | III, punainen nauharuusu | ||||
| Poika (Savon Hippos) | kunniamaininta | ||||
| Poika ro Keuruu | pronssimitali | ||||
| Reipas 23 Tammelan Hippos | I, valkea nauharuusu | ||||
| Siivo ro Juva | ei palkittu | ||||
| Sorja 120 Turun Hippos | ei palkittu | ||||
| Suomi 234 Turun Hippos | III, punainen nauharuusu | ||||
| Tähti ro Ilomantsi | III, punainen nauharuusu | ||||
| Toivo 57 Tammelan Hippos | pronssimitali | ||||
| Vinha 19 Uudenmaan Hippos | III, punainen nauharuusu | ||||
| Voima Tt 1905 | III, punainen nauharuusu |