Orinäyttely, Jyväskylä 11.10.1907

Tarkastettavaksi oli tuotu kaikkiaan 24 oritta, joista kantakirjaan hyväksyttiin 19 ja hylättiin 5 (20,8 %). Oreista 20 oli rautiaita, 4 ruunikkoa, joista 9:llä oli valkoisia merkkejä. Tarkastetuista oriista oli valtion oriita 3, yhdistysten oriita 5 ja yksityisten oriita 16. Rahapalkintoja oreille jaettiin yhteesä 650 mk.

"Valtion suoranaisena toimenpiteenä hevoshoidon edistämiseksi maassamme on uutuutena mainittava yli koko maata käsittävä orikantakirjan pito. Tätä varten tulee vastedes vuosittain pidettäväksi ainakin 10 näyttelyä, joissa oriita palkitaan ja hyväksytään valtion kantakirjaan. Tämä toimenpide toivottavasti tulee siunausta tuottamaan, sillä täten juuri voidaan asiaa kaikista tasapuolisimmin ajaa, eikä siten kuin tämän asian yritti käydä, nimittäin kun aioittiin eri hevossiitosliittojen piireissä erilaisilla vaatimuksilla ruveta hyväksymään hevosia kantakirjaan. Nyt tulevat joka kantakirjanäyttelyssä hevoset mitattaviksi samojen vaatimusten mukaan ja osaksi samojen henkilöittenkin arvosteltaviksi, sillä ainakin valtion hevoshoidonneuvojan ja hänen apulaisensa tulee olla joka näyttelyssä läsnä. Paikallisista hevosmiehistä kuuluu 3 jäsentä kantakirjalautakuntaan.

Jyväskylän kantakirjanäyttelyyn osanotto ei myöskään ollut erittäin runsas, johon osaksi lienee syynä ollut liika lyhyt valmistusaika. Siellä ilmoitettiin näyttelyyn kumminkin kaikkiaan 24 oritta, niistä 12 nuorempaa ja 12 vanhempaa. Vaikka joukko ei suinkaan ollut suuri, oli se kuitenkin verrattain arvokas, josta todistuksena mainittakoon, että ainoastaan 5 hevosta kokonaan hyljättiin.

K. S. Hippos oli tuonut sinne siitosoriinsa Manu, Mörkö, Alku, Ilonenpoika ja Pappa. Paitsi niitä oli siellä kilparadalla tunnettuja nimiä: Ilo, Jaakko, Tuimanpoika, Altti, Kauris sekä muutamia muita ennestään vähemmän huomattuja. Näistä vanhemmista oriista veti suurimman huomion puoleensa Alku ja Mörkö, jotka molemmat ovat suuremmallekin yleisölle tunnetut Kuopion maanviljelysnäyttelyn ajoilta. Nämä kumpasetkin oriit samoin kuin juoksija oriin Manun pani kantakirjalautakunta I p:n arvoisiksi asettaen ne seuraavaan järjestykseen: Alku, Manu ja Mörkö. Nämä ovat kaikki kokoonsa verrattuina vahvarakenteisia hevosia ja varsinkin Alku ja Mörkö erittäin syvärintaisia. Molemmat viime mainitut ovat vanhan aikoinaan kuuluisan Mörön sukua, jolla ennettäin kunniata niitti yleisesti tunnettu hevosmiehemme Heikki Westerinen. Ei Manukaan ole aivan tuntematonta sukua ollen kotoisin Jyväksylän pitäjästä. Se on syntynyt Keski-Suomen Salokylässä, kasvanut Kolun talossa, sukua aivan suomalaista, ei vähääkään vierasta verta. Emäpuoli Lisetin ja Perhon sukua, isä oli Mäkisen Polle. "Muorit ja vaarit elävät ja hyvinvointiset ovatkin" - sanoo kauppias K. G. Ahonen eräästä allekirjoittaneelle lähettämässään kirjeessä. Nuorten sarjassa saavutti ravintoloitsija N. Wahlgrenin Jyväskylästä 5-vuotias ori Reilu palkintotuomarien yksimielisen tunnustuksen ansaiten I p:n. Se oli 160 cm korkea, punanen, erittäin vankkatekoinen ja isoksi hevoseksi harvinaisen suhteellinen yksilö. Isot hevoset meillä ovat useinkin liika korkeajalkaisia, mutta tästä täytyy sanoa aivan päinvastoin. Sen etujalkojen mitta oli 80 cm, siis puolet korkeudesta, josta nähdään, kuinka syvärunkoinen hevonen oli. Se on syntynyt Karjalassa Enon pitäjässä Löytöjärvellä J. Pesosen luona 10/IV 1902. Kotiseudullaan ori tunnetaan nimellä Atso, mutta valtion kantakirjaan se tuli merkityksi nimellä Reilu, jonka se täysin ansaitsee. Sen emä on äsken mainitussa paikassa Perho niminen punanen liinakko 153 sm korkea hyvärakenteinen ja hyväkulkuinen tamma. Perho on kotiseudillaan monessa näyttelyssä tullut palkituksi I:sellä ja II:lla palkinnolla ja kilparadalla se on saavuttanut 1 ½ km matkalla ennätyksen 3:06. Reilun isä on Joensuussa Kauppaliike H. Pääkkösellä Riemu niminen juoksija, joka sikäläisessä näyttelyssä parhaimmalla tunustuksella oli kantakirjaan merkitty ansaiten II p:n. Sekä emän että isän puolelta on Reilu saanut periä juoksijan taipumuksia, joita sillä näkyy olevan. Nyt jo juoksee se 1 km 2:ssa minutissa. Kuten edellisestä näemme, on Reilu yksi meidän toivorikkaimpia valtion kantakirjaan merkittyjä nuoria siitosoriita.

Toisen palkinnon nuorten ryhmässä saivat K. S. Hippoksen ori Pappa ja Laukaasta Aleks. Möttösen Oiva, joka viime talvena kilparadallakin jo saavutti ennätykset 5:49,8. Edellinen varmaan olisi päässyt parempaankin arvoon, jos se olisi ollut oikein näyttelykunnossa. Mutta ikävä kyllä oli se huononpuoleisessa asussa, johon ainakin osaksi lienee ollut syynä joku sairaus kesän kuluessa. Oiva taas oli pieni sievä ruuninkarva ori muistuttaen isäänsä juoksija Hessua, mutta ei ollut niin ääretön läskikaula kuin se. Toveri suovanlahden o. y:n siitosori Wiitasaarelta oli erittäin sievä hevonen ja näkyy omaavan kulunlahjojakin. Se varmaan olisi tullut korkeammalle arvostelluksi, jos jalat olisivat olleet lujempaa tekoa. Toinen Wiitasaarelainen nuori ori J. Ruuskan Pikku oli tumman rautias erittäin hyvännäköinen hevonen. Havi, S. Linnan omistamana punasen raudikko ori Multialta, oli oikein hyvää mallia. Sillä kuuluu olevan kulkua myös, niin että voimme toivoa siitä oikeaa ratahevosta. Pikku on Hurran pojanpoika. Toveri ja vanhojen luokassa mainittu ori Kauris polveutuvat molemmat vanhasta Westerisen Möröstä, joten tätä sukua tuli kantakirjaan merkityksi aikaisemmin mainittujen Sarlinin Mörön ja Alun kera kaikkiaan 4 oritta. Saarijärvellä J. H. Westerisen Halu-Wei on vielä kerran kulkeva hevonen. Se on eläinlääkäri L. Fabritiuksen Luonnon poika ja muistuttaa sekä värinsä että rakenteensa puolesta isäänsä. Juoksun malli ja käytös on sillä aivan isänsä.

Vanhemmissa oriissa oli 5, jotka ehdollisesti kantakirjaan hyväksyttiin, nim. henkikirjuri A. B. Fagerströmin Keuruulta tunnettu juoksijaori Ilo, entinen r. o. Tuimanpoika omist. N. Wahlgren nykyään r. o. olevat Altti Multialta ja Woiman Kaiku Laukaasta sekä Viitasaarelta asioitsija Th. Wartiaisen juoksija Jaakko. Näistä 2 ensimmäistä tuli hyväksytyiksi hyvän sukuperänsä perusteella, johon Ilolla tulee lisäksi vielä hyvin tunnetut juoksijan lahjat ja luonto, sillä ehdolla että niistä saadaan tulevaisuudessa nähdä kunnollisia jälkeläisiä. Ruununoriit Altti ja Woiman Kaiku, vaikka ovatkin peräti vierasta mallia, tulivat hyväksytyiksi myös sillä ehdolla, että niistä saadaan jälkeläisiä nykyajan vaatimusten mukaan Jaakko taas arvosteltiin kaitaiseksi ja korkeajalkaiseksi hevoseksi, mutta hyväksyttiin ehdollisesti, jos nim. voidaan toteen näyttää, että siitä on itseään parempia jälkeläisiä. Ilo on hyvin tunnettua Linnunpoikien sukua, Kuopiossa olevan Ollikaisen Einon poika. Tuimanpoika on Lapualta Lagerstedtin tamman Tuiman varsa ja sen isä oli saman juoksija Willi. Tuimanpojan ennätys 3 virstalla on 5,58. Altin vanhemmat ovat myös olleet juoksijoita, tamma Freija ja ori Wauhti kotoisin Kokkolasta. Voiman Kiaku ollen Klockarsin Woiman perillinen on perinnyt sukunsa leiman ulkomuotoon nähden. Jaakko taas polveutuu juoksijoista monessa eri polvessa saaden alkuperänsä Wiitasaarelaisista hevosista ja etupäässä aikoinaan tunnetusta Raatikaisen Oivasta.

Erittäin kaunista on syrjästä nähdä, että valtion asiamies yksissä asianomaisen arvostelulautakunnan kanssa koettaa jo tunnetuista hevosista säilyttää siitokseen niin monta kuin mahdollista ottaen huomioon m. m. niitten hyvät sukuperät. Yleisön puolelta on olemassa vastakkaisiakin mielipiteitä, joitten mukaan näin ei olisi meneteltävä, vaan päinvastoin kaikella ankaruudella jokainen yksilö semmoisenaan arvosteltava. Tulevaisuus on varmaan selvittävä tämänkin asian, niin pian kuin alkaa näkyä työn hedelmiä."

(Suomen Urheilulehti nro 1, 1.2.1908, katkelmia artikkelista Ori-kantakirjanäyttelyitä)