Orinäyttely, Joensuu 10.6.1910 - 11.6.1910

Näyttelyyn oli ilmoitettu kaikkiaan 58 oritta, joista I luokassa kilpaili 31, II luokassa 8 ja III luokassa 19 oritta. Kantakirjaan tarjottavia oli kaikkiaan 41 ja niistä suurin osa neljä- ja viisivuotiaita. Kokeisiin asti hyväksyttiin kymmenen oritta, joista kuitenkin tuli vielä neljä hylätyksi.

"Hyväksytyistä oriista ei mitään erityisempää juuri ole sanottavaa, mutta jonkun verran tahtoisin niistä kuitenkin mainita:

Ori Kauko on nelivuotinen rautias liinaharja piirtopäinen 153 cm korkea jokseenkin tyypillinen ja ikäiseksee ntyydyttävän suhteellinen ori. Isän isä on vanha Reipas ja emä kotitamma. Tyypin se varmaan on perinyt emältään, reippaalaisten tyyppiä ei siinä juuri ollut havaittavissa. Liikkeet ja luonne sillä oli tyydyttävän hyvät.

Simo on tumman rautias paksu ja tanakkatekoinen erittäin tyypillinen ori. Jalat sillä eivät olleet oikein hyvät ja selkä oli jonkunverran painunut. Simon isä apteekkari Olsonin ori Joensuusta, jonka isä taas oli vanha Pamaus. Luonteensa ja liikkeensä puolesta se on hyvänlainen. Juoksutuksen suoritti se ajassa 2:07,2.

Onni on viisivuotinen punarautias liinahtava 152 cm korkea erittäin vankka ja leveä ori. Tyyppi sillä on tyydyttävän hyvä. Jalat oli nyt ainakin sillä rasittuneet jonkunverran ja veripahkoja niissä myös oli havaittavissa. Onnin isä on ent. r. o. Valssi, jonka isä taas sanotaan olevan r. o. Perho. Emä on Aatamilen kotitamma.

Rinsse 155,5 cm säältä korkea, siis jo jokseenkin suuri rautias tähtipäinen tyydyttävä tyyppinen ori. Nyt nelivuotiaana se ainakin vielä teki korkeajalkaisen vaikutuksen. Isä on tunnettu siitosori Lurjus ja emä k:kirjatamma Piiju N:o 44. Liikkeeltään ori oli hyvänlainen, luonne taas sillä ei ole niin erityinen.

Peikko on karvaltaan ruunikko 152 cm korkea tyydyttävän hyvärakenteinen 6-vuotinen ori. Isä on entinen Pohjois-Karjalan kuningas Eol, emä variksen ruunikko tamma. Ollakseen Eolin poika on Peikolla hyvät jalat ja tyydyttävän hyvä selkä. Luonne sillä on hyvä ja liikkeet erinomaiset. Jos Peikko saa olla hyvälllä hoidolla ja sitä kunnollisesti harjoitetaan, niin sillä on kyllä kykyä lyödä "hokit selkään" monelle tunnetulle juoksijalle. Tyypiltään se ei ole oikeen hyvä mutta sentään käypä.

Tauno on pienin täällä otetuista vaan 149,5 cm korkea tummanrautias jokseenkin paksu ori. Tyyppi muuten hyvä paitsi korvat hieman pitkät. Ori on jo kahdeksanvuotinen, mutta jalat siltä jokseenkin hyvässä kunnossa, joka johtuu siitä, että se on ollut joka kevät ulkona laitumella. Juoksukokeen suoritti se ajassa 2:08,6.

Koko joukon hevosia oli tuotu täällä näytteille ja oli joukossa hyvänkinlaisia, mutta enin osa sentään oli epäonnistuneita, mikä suuremmasa mikä pienemmässä määrässä. Mitä erittäinkin tyyppiin tulee niin siihen nähden me täällä Pohjois-Karjalassa ollaan vielä liian paljon väärällä tolalla. Näissäkin näyttelyissä monta hyvää hevosta täytyi raakata vieraan tyypin tautta. Meillä on täällä oltu liian kauan huolimattomia tyypin suhteen ja yhä vieläkin on monta jotka eivät siitä välitä. Meillä on kantakirjaoriittemme joukossa täällä useita, joiden parhaat jälkeläiset tulevat tyypin tähden hylätyiksi ja sellaiset oriit pitäisi ehdottomasti saada pois siitoksesta. Jos näitä oriita yhä edelleen käytetään siitokseen niin se on suoraan sanoen hevoskasvattajain pettämistä. Tamman omistaja tietysti käyttää tammansa kantakirjaoriilla ja varsasta tulee hyvä, mutta ollen tyypiltään vieras ei voi läpästä tarkastuksessa. Nämä tällaset kompastukset ne tahtovat liiaksi lannistaa hevoskasvattajan innostusta ja sentähden pitäisi niitä voida jollakin tavalla korjata. Esim. sillä, että ne oriit mitkä nähtävästi jättävät suurimmalta osalta vierastyypisiä jälkeläisiä olisi armotta poistettava pois kantakirjasta. Nyt se vielä kyllä kävisi helpommin päinsä, kun tämä meidän kantakirjahommamme on vielä paremmin alustavaa laatua."
(T. P., Suomen Hevosystävä 7/1910)