Hevoset-messut 6.-7.4.2024
Voit käyttää haussa asteriskia *
Salasana unohtunut?
Hevosten kestävyyskoe, Hamina - Viipuri 9.3.1927

Hevoslehden viime vuoden huhtikuun numerossa haastoi eversti Forsell Suomen hevosmiehet hevosineen, ratsain tai kärryillä nopeus- ja kestävyyskilpailuun 100 km. matkalla hänen puoliverisen ratsunsa kanssa. Kun kysymyksessä kuitenkaan ei ollut varsinainen kilpailu, missä olisi uhrauksia vastaavia palkintoja jaettu ja lienee haaste tuntunut ylimieliseltäkin, ei se synnyttänyt vastakaikua, vaan näyttivät hevosmiehemme yleisemmin jättäneen sen huomioonottamatta.

Kun joltakin taholta oli huomautettu, että edellä mainittu haaste oli pitkien kinastelujen jälkeen miehekäs kutsu rehelliseen tosikoetukseen, niin kävivät jotkut Viipurin puolen hevosmiehet viime joulun tienoissa miettimään, olisiko mahdollisuuksia käytännöllisesti järjestää tämäntapaista mittelyä, joskaan ei varsinaiseksi vastaukseksi haasteeseen, niin kuitenkin sellaiseksi, että siihen todella ilmaantuisi
osanottajia ja vielä niin runsaasti, että se antaisi vähän laajemman vastauksen hevostemme kyvyistä tässä kysymykseen tulevissa ominaisuuksissa.

Tämänlaatuisia kilpailuja kun maassamme ei aikaisemmin ole suoritettu, niin ei ollut mitään kokemusta ja edes vähääkään tietoa, onko edes 100 km. matka mahdollinen yhteen menoon kilpailun muodossa suorittaa hevosillemme ilman vakavampia jälkiseurauksia, etenkin kun ajajatkaan tässä suhteessa eivät omaa kokemusta. Asiaa kuitenkin pohdittiin sitkeästi ja kehitettiin siksi, kunnes päästiin lopputulokseen.

Monien muitten vaikeuksien lisäksi, taloudellisen puolen järjestäminen ei ollut helppo, sillä tehtyjen laskelmien mukaan tarvittiin rahaa vähintäin 16,000 mk. Seura, jonka toimeenpantavaksi kilpailu ajateltiin, ei siihen ryhtynyt, joten toimeenpaneminen jäi Etelä-Karjalan hevosjalostusliitolle, jolla kylläkään ei ollut tarkoitukseen varattuna rahoja, ja johon liiton varsinaisia varoja ei sitten käytettykään. Ennenkuin liiton johtokunta teki asiasta lopullisen päätöksen, tiedusteltiin asian johdosta Valtion Hevoshoidontarkastajan, Hevosjalostusliittojen Edustajiston Valtuuskunnan ja eläinsuojelushenkilöitten mielipidettä, jotka vastauksissaan periaatteessa kilpailun toimeenpanoa kannattivat, ollen lisäksi hevoshoidontarkastajan lausunto hyvin rohkaiseva.

Tätä ennen oli kuitenkin jo henkilökohtaisesti neuvoteltu muutamain ratsuväen upseerien kanssa, pääasiallisesti tarkoituksella saada selville, olisiko siltä taholta osanottoa odotettavissa. Muutamat upseerit olivatkin asiaan täysin innostuneet ja lupautuivat kilpailuun osallistumaan valtion hevosilla, jos vain saavat siihen asianomaisen luvan.

Näiden valmistelujen jälkeen päätettiin kilpailu panna toimeen 9 p;nä maaliskuuta kestävyyskokeen nimellä syystä, kun sanottiin, että sotalaitoksen hevoset eivät saa osallistua kilpailuihin, vaan kylläkin kokeisiin ja kun toisekseen hevosten valmentamisaika jäi suhteellisen lyhyeksi, niin katsottiin koe nimitys sopivammaksi. Ylempää tulleen kiellon takia armeijan ratsut eivät kuitenkaan saaneet osallistua kokeisiinkaan, johtuen ehkä jostakin aikaisemmasta päiväkäskystä, jossa määrätään, että harjoitusaika tulee olla 6 viikkoa ja tässä se olisi jäänyt 5 viikkoon ja lisäksi tuli koko tänä harjoitusaikana kaura-annos olla kaksinkertainen j.n.e.

Hevosten eläinlääkinnällisestä tarkastuksesta neuvoteltiin lääkintäeversti Staufferin ja eläinlääkäri Petterssonin kanssa, joista edellinen laati yksityiskohtaisen hevosten tarkastusohjelman, jonka hän sittemmin esitti Savo-Karjalan eläinlääkäriklubin kokouksessa, jossa kokouksessa läsnäolleet suhtaantuivat asiaan hyvin myötämielisesti ja asetti kokous erikoisen toimikunnan asiaa lähemmin valmistelemaan. Kokeen johdosta käännyttiin myös läänin maaherran puoleen, joka lupasi huolehtia järjestyksestä ja siitä, että tie koepäivinä olisi mahdollisimman hyvässä kunnossa. Kun vielä oli saatu garnisoonin sairastalli, johon kokeeseen osallistuvat hevoset heti kokeen jälestä voitiin koota, oli huomattavammat alkuvalmistukset suoritettu.

Alunperin sopivana matkana oli pidetty Viipurin ja Haminan väliä, joka maastonsa puolesta vastaa maamme oloja, ollen jonkunverran mäkinen ja tie aina talvellakin jonkinlaisessa kunnossa. Tämä väli, 16 km. ennen Viipuria maantieltä jäälle poiketen, on noin 114 km.

Kokeesta oli ilmoitus kolmessa pääkaupungin lehdessä ja useissa maaseutulehdissä 1 p:nä helmikuuta, jossa koe julistettiin ja kehoitettiin halullisia siihen osallistumaan.

Ensimmäiseksi pettymykseksemme, toisena päivänä helmikuuta päivätyssä kirjeessään eversti Forssell jo ilmoitti, että on aivan mahdotonta niin lyhyen treenausajan jälkeen kenenkään osallistua kokeeseen ennustaen samalla sen jäävän Viipurilaisten keskeiseksi kilpailuksi. Kirjeen saapumispäivänä kirjoitetussa vastineessa koetettiin osoittaa huomautus ja kielto vähemmän aiheelliseksi lämminverihevosten harrastajien taholta tehtynä. Tässä suhteessahan sitäpaitsi kaikki olivat samassa asemassa, sillä ennakkotietoja oli saanut ainoastaan armeijan ratsuväki. Lisäksi alunpitäen otaksuttiin, että maamiehet, jotka hevosineen kokeisiin osallistuvat, eivät katso olevan itsellään aikaa käydä hevosiaan erikoisesti kilpailuun valmentamaan, olkoon varattu aika kuinka pitkä tahansa, joka otaksuma osoittautuikin sittemmin aivan oikeaksi. Samassa kirjeessä pyydettiin eversti Forssell’ia vielä huolehtimaan, että edes yksityisten omistamat lämminverihevoset kokeeseen runsaslukuisesti osallistuisivat.

Määräajan kuluessa ilmoitettiin osanottajiksi 23 hevosta, niistä 3 lämminveristä ja toiset suomalaisia. Myöhemmin saapui huomattava määrä ilmoituksia, joita ei enää voitu ottaa huomioon, kun oli määrätty täsmällinen ilmoittautumisaika. Ilmoitusajan päätyttyä toimitettiin heti arvonta lähtöjärjestyksestä, joka osanottajille muitten tietojen ohella ilmoitettiin. Kun osanottajia oli enemmän kuin 15, joka oli kokeen toimeenpanemisehdoksi asetettu, niin ei katsottu olevan tarpeellista pidentää ilmoittautumisaikaa ja siis ottaa mukaan myöhemmin ilmoitettuja hevosia, kun se lisäksi olisi tuottanut käytännöllisiä vaikeuksia, joskin tämän kautta jäi kisoista pois useita nopeita, kestäviä ja osaksi valmennettuja suomalaisia hevosia.

Kaikki osanottajat olivat kutsutut Haminaan maaliskuun 8 p:ksi, jonne kuitenkin 6 ilmoittautuneista jäi saapumatta. Jokaisesta hevosesta otettiin paitsi tavallisia kantakirjamittoja, toistakymmentä muuta mittaa, etenkin raajojen eri luiden pituudesta, paksuudesta, nivelkulmista j.n.e. Lisäksi ne vaakittiin ja terveyden puolesta tarkastettiin. Mitattiin lämpö, tutkittiin sydämen ja keuhkojen toiminta, hengitys, jotka tiedot merkittiin vartavasten laadittuihin pöytäkirjoihin.

Näin saatiin tarkka tieto hevosten kunnosta matkalle lähtiessä. Myöskin punnittiin ajopeli. Seuraavan eli 9 p:vän aamuna lähetettiin hevoset matkalle klo 6:sta alkaen, aina 5 minuutin väliajoilla, painetun ohjelman mukaisessa järjestyksessä. Kaikki ajanottokellot matkan varrellakin olivat asetetut sekunnilleen Suomen normaaliajan mukaan, joten aikamäärät saatiin mahdollisimman tarkat. Jo viikon ajan ennen kilpailua oli ollut vesisateista ilmoja, joten'täydellinen kelirikko oli’ lähellä. Maantie oli pehmeä ja upottava, kun vielä edellisenä yönä satoi lumiräntää 5 sm. paksuudelta, oli keli mahdollisimman huono ja kun ilma lisäksi oli sumuinen ja kovin raskas, muodostui koe todelliseksi tulikokeeksi, jossa kysyttiin todella hevosen kuntoa, tarmoa ja kestävyyttä, etenkin 5 km. lopputaipaleella, joka oli jäämatkaa, jossa oli lähes hevosen puoli sääreen lumen ja veden sekaista sohjua.

Matkan varrella oli 3 tarkastusasemaa, ensimmäinen Virojoella 38 km. Haminasta, toinen Säkkijärvellä 71 km. päässä ja kolmas Kiiskilässä 105 km. Haminalta. Kullakin asemalla oli hevosten viivyttävä 10 minuuttia, jolloin eläinlääkärit, joita oli 3 kullakin asemalla, tarkastivat hevosten kuntoisuuden. Hevosten kuntoisuudesta matkan varrella ja
kokeen jälkeen tultaneen selostamaan tarkemmin toisessa yhteydessä.

Jo väliasemilta saadut tiedot osoittivat, että kurja keli ei tuottanut niinkään paljon ajan hukkaa, kuin oli otaksuttu. Parhaan ajan saavutti O. Kähärän Viipurin pitäjästä omistama suomalainen tamma Lirppa, joka tämän 114 km. matkan juoksi 5 t. 30 min. 55,8 sek. Neljä hevosta juoksi matkan alle 6 tunnin.

Kun laskemme parhaampien hevosten keskimäärin kilometria kohti käyttämän ajan, niin saamme Lirpan ajaksi 2 min 54 sek ja Lelun 3 min 1 sek ja esimerkiksi 8:si tulleen keskimääräinen kilometriaika oi ole kun vähän yli kolmen ja puolen minuutin. Kun näitä aikoja vertaamme esim. lyhyiden matkojen ennätyksiin ja otamme huomioon maaston, huonon kelin ja muutenkin epäedulliset olosuhteet, niin on vauhti matkalla ainakin parhaimmilla hevosilla ollut ihmeteltävän kova.

Saavutettujen aikojen vertaileminen muualla maailmassa pitkän matkan ajoissa saavutettuihin aikoihin on kovin vaikeaa, koska tällaisissa kilpailuissa kilpailtava matka on ollut kovin erilainen, samaten maasto, vuodenaika, kilpailuvälineet ja kilpailumääritykset, jotka yhdessä määräävät mm. keskimääräisen kilometriajan. Sen verran kuitenkin voimme sanoa, että ensimmäisissä ajoissa saavutettuja aikoja ei suinkaan tarvitse hävetä muualla maailmassa julkisuuteen saattamasta, sillä onhan esim. Lirpan saavutama aika huomattavasti parempi, kuin monissa suunnilleen samalla matkalla ulkomailla toimitetuissa täysin valmennetuilla hevosilla ja luullakseni paremmissa olosuhteissa tapahtuneissa kilpailuissa.

Maamme pätevimmät asiantuntijatkaan eivät ennakolta odottaneet läheskään saavutetunlaisia ennätyksiä. Ratsuväen kenraali Londén, joka on itse ollut Venäjällä mukana pitkän matkan ratsastuskilpailuissa ja ainakin kerran voittajanakin suoriutunut, mainitsee kirjassaan ratsastamisen teoriasta, että 100 km matkan voinee hevosella suorittaa 5-7 tunnissa riippuen olosuhteista. Lirpan tässä kilpailussa käyttämän kilometriajan mukaan tulisi 100 km ajaksi noin 4 t. 50 min. ja erittäin vaikeissa olosuhteissa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Ruotsin ennätys 100 km:lla pitäisi olla 5 t. 24 min., eli siis huomattavasti huonompi.

Tarpeetonta on tässä käydä vertailemaan suomalaisten ja lämminveristen hevosten saavutuksia toisiinsa, tahdon vain mainita, että kilpailussa kolmanneksi tullut täysiverinen englantilainen ratsu Sir Aldernis on aikaisemmin hyvällä menestyksellä ottanut osaa ratsastuskilpailuihin ja on tällä kertaa kysymyksessä olevalla matkalla paras lämminverinn hevonen maassamme samaten kuin Lirppa on paras suomalainen hevonen.

Mitä ajon aikana sattuneisiin vastoinkäymisiin tulee, niin lienee syytä muutamalla sanalla mainita niistäkin. Lirppa juoksi 35 viimeistä kilometriä yksi jalka kengättä, joka varsinkin lopussa olevalla jäämatkalla hidastutti kulkua ja rasitti hevosta, vaikuttaen myös kuntoon kokeen loputtua. Lelulla oli alkumatkan 71 km koetta varten valmistettu lyhyt kaitajalaksinen muita kaidempi reki, joka uuvutti hevosta huomattavasti, loppumatkalla se alkoi ontua vanhaa kavionpolkemaa viipyen mm. Kiiskilän tarkastusasemalla sen takia ajajan lausuman mukaan 7-10 min yli tarkastusajan. Jurkan vetämästä tukkireestä painui jäämatkalla särminä ollut heinäsäkki reen alle laahaten jarruna sohjussa koko jäämatkan, jännittyneen ajajan sitä huomaamatta, lisäksi Jurkka, kuten kilpatoveri Sir Alderniskin poikkesivat tieltä Kiiskilässä liian aikaisin, menettäen joitakin minuutteja. Jälkimmäisen ajajalta sitä paitsi särkyi kello, joten hän ei tarkoin voinut seurata aikaa. Lämminverisiin näytti toisten ohimeno vaikuttaneen loukkaavasti; sillä varsinkin Mailan ajajan piti ennen Kiiskilän tarkastusasemaa Lirpan, Lelun ja Astan ohimentyä keskustella ja houkutella sekä suupielistä taluttaa ennenkuin se suostui jatkamaan matkaa. Pamun Ilo, johon jotkut ennen koetta asettivat suuria toiveita, ei ollut oikein veteessä. Johtuen omistajan mielestä äkillisestä ruokinnan muutoksesta ja aikaisemmin toimitetusta sopimattomasta kengittämisestä. Toisiin hevosiin liika juotto vaikutti herpaisevasti, etenkin Helka Virojoella sen vuoksi lamautui kokonaan virkistyen vasta Säkkijärvellä.

Ajajille tunnustuksena mainittakoon, että ajotapa ja hevosten kohtelu yleensä, sikäli kun voitiin todeta, oli erinomaisen hyvä, josta todistuksena lienee se, että hevoset perille saapuessaan olivat yleensä kohtalaisissa voimissa, selviten väsymyksestä nopeasti; ollen seuraavana aamuna virkeitä ja lähtövalmiita. Lirppakin, joka kuntoisuus-arvostelussa joutui pisteissä yhdeksänneksi, oli 10:nen päivän aamuna yhtä ryöpeä kuin ennenkin ja saavutti vähän myöhemmin huonolla raviradalla uuden ennätyksen 2 km. matkalla, joka osittain lienee todisteena, ettei pysyväistä vikaa hevoseen jäänyt.

Tässä on lyhykäisesti selostettuna kokeen valmistelu ja suoritus. Mitään varsinaisia johtopäätöksiä suhteessa tai toisessa en ole yrittänytkään tehdä. Kuitenkin lienee syytä lopuksi mainita, että monien muiden seikkojen ohella, tämä koe täydellisesti todisti, että suomalainen hevonen tämäntapaisessa kestävyys- ja nopeuskokeessa kykenee kunnialla kilpailemaan minkä rodun kanssa tahansa. Samalla se nytkin osoitti, kuten jo monta kertaa ennenkin omaavansa rehellisen luonnon, joka panee riitelemättä alttiiksi kaikki kykynsä ja voimansa, joka ominaisuus käytännössä täydellisesti korvaa monta muuta vähemmän tärkeätä ominaisuutta, olkoon sitten kysymys hevosen käytöstä sodan tai rauhan töihin.

(Hevoslehti 3/1927)
Asta
Asta
yh 291
Asta
Asta
yh 291
Jean
Jean
Jurkka
Jurkka
Lelu
Lelu
539-LV
Lirppa
Lirppa
yh 485
Lirppa
Lirppa
yh 485
Maila
Maila
Pamun-Ilo
Pamun-Ilo
yh 20
Pikku-Väkevä
Pikku-Väkevä
1844-III
Sir Aldernis
Sir Aldernis
(af Frosteruksen)
Tuula
Tuula
1223-III

Kaikki kuvat (13 kpl)

Tulokset

SijaHevonenOhjastaja 
1.om. Kähärä O., Uuras5.30.55,8
2.om. Äyräväinen O., Säkkijärvi5.54.15,8
3.om. af Frosterus B., Viipuri5.56.29,8
4.om. Kansanen W., Leppävirta5.58.51,8
5.om. Pesonen T., Uuras6.07.37,6
6.om. Forsman W., Reitkalli6.14.03,0
7.om. Turkia M., Sippola6.18,20,2
8.om. Väkevä A., Säkkijärvi6.23.17,8
9.om. Grönroos J.L., Viipuri6.42.14,2
10.om. Suomen Tulit. tehd., Viipuri6.49.30,6
11.om. Ojala T., Sippola6.51.45,0
12.om. Kolehmainen A., Kuopio6.53.57,8
13.om. Hyrkät U., Lappeenranta7.41.52,8
14.om. Kortejärvi A., Askola7.53.46,0
15.om. Purhonen A., Antrea7.57.32,8
16.om. Kuittinen F., Helsinki8.09.48,0
99.om. Ihalainen M., Miehikkäläkeskeytti

Kilpailun kunniataulukko

VuosiPaikkakuntaVoittajaOhjastaja 1. palkintoKuvia
Hamina - ViipuriLirppa yh 485
om. Kähärä O., Uuras5.30.55,813 kpl