Koko Venäjää käsittävä hevosnäyttely, Pietari 18.9.1913 - 28.9.1913

Näytteillä oli kaikkiaan 12 suomalaista oritta ja 10 tammaa, sekä kuusi hevosta, jotka olivat ilmoitetut kyntö- kuormanveto- ja kanuunanvetokilpailuihin. Vielä oli oriiden joukossa tunnettu Alarik, mikä ei päässyt kilpailemaan sentakia, että oli liian vanha.
Neljänsiä palkintoja á 25 ruplaa saivat kolme kyntö- ym. kilpailuihin ilmoitettua hevosta, omistajat herrat Hagelstam ja Klockars.

"Yleisvenäläisen hevosnäyttelyn yhteyteen Pietarissa oli myös järjestetty erityisiä kilpailuja työhevosille, nim. kuormanvedossa, kynnössä ja tykinvedossa. Kuormanvetokilpailusta on tässä lehdessä jo ennen mainittu, jotta voin sen sivuuttaa ja kerron sensijaan lähemmin kyntö- ja tykkikilpailuista, sitäkin suuremmalla syyllä, kun sanomalehdet niistä verrattain vähän puhuivat. - Jos joku urheilija juoksee marathon-matkan, niin siitä kyllä on pitkät yksityiskohtaiset selonteot, mutta kun suomalainen kuusivaljakko tykinvedossa Pietarissa juoksi voitokkaasti marathonimatkaansa, niin siitä sanomalehdillä ei ollut muuta sanottavaa kuin, että suomalainen kuusivaljakko suoritti määrätyn matkan 10 min. alle määrätyn ajan.

Kyntökilpailu suoritettiin ensin. Tämä kilpailu muuten oli hauskin, mitä allekirjoittanut on koskaan nähnyt. Kilpailun piti alkaa klo 10 kaupungin ulkopuolella, mutta kun saavuimme hevosten kanssa, ei siellä ollut kilpailunjärjestäjiä, ei tiedetty koko kilpailusta mitään, eikä ollut edes kilpailupaikkaa vielä tiedossa. Alkoi sataa ja kun ei ollut tietoakaan, koska päästäisiin alkamaan, niin menimme läheiseen taloon odottamaan ja sadetta pitämään. Pari tuntia odotettuamme ilmoitettiin kilpailun alkavan noin 3 kilometrin päässä olevalla niityllä, jonne venäläiset osanottajat ennen meitä jo olivatkin saapuneet. Siellä oli hevosia noin 12 paria, suuria ja lihavia, liiankin rasvaisia muualle kuin makkaratehtaaseen. Perin nälkäisiltä näyttivät meikäläiset hevoset noiden suurten rinnalla. Oikein alkoi pelottaa koko kilpailu kun ei tietänyt minkälaiset ajoneuvotkaan annetaan. Meillä ei ollut edes omia länkiä mukana. Jos me itse omissa silmissämme näytimme vähäpätöisiltä, niin Venäjän miehet näkyivät sen vielä paremmin huomaavan. Oikein harmiksi pisti se tapa, millä he meitä tarkastivat, ja se oman arvon tunto tai sanoisinko kunnioitus, mikä heillä oli omia elefanttejansa kohtaan. Me purimme hammasta ja tuumasimme, että se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Kynnettävänä oli muistaakseni 20 sylt. pitkä ja 2 sylt. leveä kappale, vaot sai ajaa auki, ennenkuin aika otettiin. Aurat olivat kyllä hyviä, Fiskarsin isompaa mallia, mutta kun olivat aivan uudet, arvasimme niiden kyllä painavan ja toivoimme venäläisten alkavan, jotta maali olisi niistä kulunut. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan suomalaiset Virma ja Poke aloittivat kilpailun. Turkulainen Heinonen oli auran sarvissa ja allekirjoittanut ajoi hevosia. Niinkuin aikaisemmin jo mainitsin, ei meillä ollut edes omia länkiä mukana, vaan piti lainata venäläisiltä. Ne eivät sopineet kaulaan, eikä hevonen tahtonut saada niillä vedetyksi, sillä ne painoivat henkitorven päälle vaikeuttaen hengitystä. Mutta kun muita ei ollut, niin niihin piti tyytyä. Ennen kilpailua meille ilmoitettiin, että kynnössä otetaan pääasiallisesti nopeus huomioon. Kynnön hyvyyttä ei arvostella, tuli se minkälaista tahansa, kunhan vaan maa joka paikasta tulee käännetyksi. Ehdot kuultuamme aloitimme kilpailun juoksujalkaa ja juosten se lopetettiin. Kynnöskin tuli varsin tyydyttävää. Olimme tyytyväisiä, sillä venäläiset olivat saaneet ensimmäisen nolauksen.

Nyt alkoi liikettä hevosjoukossa. Sieltä piti tulla seuraava hevospari. Oli siinä huutoa ja äläkkää, ennenkuin siitä valmistuttiin, nim. valjastuksesta, sillä sen pitemmälle ei sillä parilla päästy; ne aivan yksinkertaisesti eivät suvainneet vetää vai liekö suomalaiset noituneet auran, sillä ei toinenkaan pari sitä vielä paljoa liikuttanut. Nyt jo olivat venäläiset saaneet toisen nolauksen. Kolmatta vielä odotimme, ennenkuin olimme mielestämme kuitit heidän kanssaan.

Kolmatta paria alettiin valjastaa. Vanhanpuoleinen isäntä tarttui auran kurkeen, pari miestä talutti ja kolmas ajoi hevosia. Tämä pari kyllä veti paremmin kuin edelliset, vaikka sekin pysäili aina, kun aura meni syvemmälle. Ei ollut Venäjän mies tottunut auraa ohjaamaan, aura kulki miten sattui, vaikka ei mieheltä hyvää tahtoa näyttänyt puuttuvan sitä ohjatessa. Hikipäissä siinä touhuttiin. Väliin aura heitti miehen nurin väliin pani polvistumaan tai laahasi miestä pitkänään perässään. Tätä ei mitenkään voinut nauramatta katsella ja näkyi se huvittavan palkintotuomareitakin. Mutta sitten vasta ilo oli ylimmillään, kun kyntömiehen nimettömät tipahtivat maahan. Niiden pystyssä pysyminen kuuluu Venäjän miehellä olevan ainoastaan yhden napin varassa, joka kait siinä kyntäissä irtaantui sillä seurauksella, että mies tuli vallan avuttomaksi kävelemään. Tätä hommatessa meni taas paljon aikaa, niin että senkin parin palkinto oli menetetty.

Ajettiin siinä sitten useammalla parilla ja vähän päästä muutettiin kyntäjää, mutta tulos oli vaan sama; aura ei totellut ohjaajaansa, vaan pyrki ylös maasta ja heitti viilun vakoon takaisin. Ei siinä näkynyt auttavan naapurien neuvot ja huudot, eikä miesten muutoksetkaan. Jo olivat tulleet kolmannen kerran nolatuiksi. Ensi nolauksen he saivat suomalaisilta hevosilta, toisen omilta hevosiltaan ja kolmannen, minusta pahimman nolauksen, itseltään. Kilpailuun osanottajat olivat nim. venäläisiä maanviljeliöitä, eikä kaupunkilaisia.

Meikäläisten aloittaessa toisella parilla, sattui hauska välikohtaus. Ennen kilpailujen alkua me olimme laittaneet auran sellaiseen kuntoon, että otaksuimme sen käyvän tavallisesti ja siinä kunnossa sillä tähän asti ajettiinkin. Nyt olisimme sitä vähän laittaneet, mutta siihen ei olisi pitänyt ruveta, sillä se nosti hirmuisen elämän venäläisten taholta. Auran piti antaa olla siinä kunnossa kuin se oli, emme saaneet sitä enää pahemmaksi noitua. Piti tyytyä enemmistön mieleen ja ajaa siinä kunnossa.

Toinen pari suoriutui myös hyvin, vaikka aikaa meni vähän enempi kuin meidän ensimmäiseltä parilta. Tarkoitus oli vielä ajaa kolmannella parilla, mutta toinen hevonen tästä parista pääsi karkaamaan, emmekä onnistuneet saamaan sitä kiinni kaikista yrityksistä huolimatta ennenkuin myöhemmin. Karkurin parilla ajettiin sitten yksikseen. Kilpailun tuloksiin olimme hyvin tyytyväisiä. Saimme ensimmäisen ja toisen palkinnon sekä toisen palkinnon yksinäisellä hevosella. Mutta enemmän kuin näistä palkinnoista, olimme iloisia siitä, että olimme saaneet tilaisuuden näyttää venäläisille, mihin suomalainen hevonen ja mies pystyvät."

(Toivo Pohjala, Hevoshoitolehti 9/1913)

Veikko
591

Kaikki kuvat (4 kpl)

Hevonen	Palkinto	Muuta
Alarik 134		ei voitu palkita liian korkean iän (17) vuoksi
Elon-Reipas 581	hopeamitali
Elsa 169-EK	III, 50 ruplaa
Hellu 163-EK	II, 100 ruplaa
Hilsu 1133-EK	kunniakirja
Iiro 928		(ilmoitettu näyttelyyn)
Lempi 815-VS	I, 200 ruplaa
Lempi (Tammelan Hippos)	palkittu
Liinukka 504-VS	hopeamitali
Nalli 375	III, 75 ruplaa
Nalli 375	III	kilpa-ajoissa
Netta 1-H	III, 50 ruplaa
Nopsan-Jalo 892	III, 75 ruplaa
Oihonna 350-VS	III, 50 ruplaa
Pappa 62	II, 150 ruplaa
Sirkka 404-EK	II, 100 ruplaa
Sopusointu 207	III, 75 ruplaa
Sopusointu 207	I	kilpa-ajoissa
Tähti 41	II	kilpa-ajoissa
Tieto 662		(ilmoitettu näyttelyyn)
Toivo 380	I, 300 ruplaa
Unto 642		(ilmoitettu näyttelyyn)
Veikko 591	II, 150 ruplaa
Vikki 210	pronssimitali
Virma 127-S	pronssimitali
Yrjö 182		(ilmoitettu näyttelyyn)